I'm in a New Yooooork state of miiiiind!!

Silmät ristissä toikkaroin itseni New Yorkiin ja ihmetyksekseni pääsin kerta heitolla bussilla ja metrolla lentokentältä asunnolle. Varasin sellasen palvelun kautta petipaikan, jossa tavalliset ihmiset tarjoaa kotonaan majoitusta. Olin Greenwich Villagessa Manhattanilla pikkuyksiössä yhden naisen, Sandyn luona. Ja mausteena kakun päälle sillä oli asunnossa tanko. Sandy oli tosi mukava, ja jenkkikämppistelyn jälkeen ei yhtään tuntunut hankalalta jakaa huonetta toisen kanssa. Näin se on suomalainen totutettu tuntemattomien läsnäoloon. Sinkkuelämää-sarjassa tyypit ei koskaan tehny itse ruokaa, ja se ei vissiin niin kaukana todlelisuudesta ole, Sandykin käytti uuniaan astioiden säilytystilana. New Yorkin vaihe oli ensimmäinen isompi yksin tehty vaihe, mutta ei se jotenkin sitten yhtään haitannut, vaan ihan mukavasti meni. Ihan rentoa itsekseen liikuskella ja päättää itse omasta kiireensä laadustaan, ja toisaalta yksin olo mahdollisti mulle asioita, kuten tankotunneilla käyntiä, minne en olisi seurassa voinut aikaani käyttää.

kämpän ympäristöä

naapurikatu

Kämppä. Vaihoin kyllä vaivihkaa Sandyn lähdettyä lomalle lakanani sen petarin  päälle, tuli vähän niska kipeeks tolla ohuella patjalla.

Pyykkäystä travellerityyliin. Ihmeellisintä on, että alkkaritki tuntu puhtaammilta kuin mitä koko aikana Baylorin paskoilla koneilla pestessä. En tod jaksanu lähteä norkoilemaan mihinkään lähialueen kiinalaispesulaan moneks tunniks, höp höp.

Eka päivä meni koomatessa, kävin kämpästä vähän kävelyllä SoHossa ja Washington Square Parkissa ja Union Squarella. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, ja silmään pisti kadunvarren isot roskapinot, jopa niinki hienolla kadulla ku Broadway. Ja heti pääsi tutustumaan kadunvarsien hodarikojuihin, dollari hodarista ei oo mikään kovin paha. Ruokakaupassa pääsin vähän nykiläisten kanssa kontaktiin kun monta ihmistä tuli juttelemaan. Osa oli vähän outojakin, hedelmäosastolla yks jäbä tuli vaivautuneesti kysymään mikä mun lempi hedelmä on. Ja toinen miekkonen halusi tietää miten hän saisi kans punaiset hiukset. Aasialainen. Kolmannesta tuntu jo, että se seuraa mua. Koko reissun aikana en löytänyt sitä kuuluisaa New Yorkilaista töykeyttä ja ihmisten ignooraamista. Kaikki oli tosi mukavia ja auttavaisia, välissä liiankin kun ei päässyt asiassa eteenpäin kun ne turisi menemään.

Union Square

SoHo

Washington Square Park

Broadwaylla. Ihan sama oliko hieno alue vai eikö, roskakasat on pitkin katuja.

Selviytymisvälineet. Navigaattori oli kyllä aina ihan hukassa, mutta kyllä siitä kartan näki.

Toisena päivänä nukuin pitkään, mikä tuntui aika oudolta pitkästä aikaa. Siinä aamun vetkuiltuani lähdin käppäilemään Bodies-näyttelyyn, missä on aitoja ihmisruumiita silvottuna ja poistettuna millon pelkkä iho tai lihakset, jotta ihmisen anatomia näkyy aidosti. Oli myös elimiä, joissa on joku sairaus, niinku munuaiskivet ja keuhkosyöpäset keuhkot. Ja sikiöhuone, jossa oli lasimaljoissa eri vaiheissa olevia sikiöitä. Kiinnosti kovasti tietää aina, kuka on kukaki ihminen joskus ollu. Museon jälkeen kävelin satamassa ja otin metron ja läksin ekalle New Yorkilaiselle tankotanssitunnilleni. 

sikiöt

Halutti jo ensinnäkin harrastaa liikuntaa pitkästä aikaa, toisekseen teki mieli kokeilla kaikkea mitä ei Suomessa niinkään tarjota. Menin sitten floorwork tunnille ja se oli aikamoista lattialla ketkuttelua ja kiemurtelua. Ihan hauskaa kyllä ja voin siitä itelleni myös jotain poimia, tähän mennessä on vähän keskittyny tallustamaan tempusta toiseen, jospa siihen tätä kautta tulis vähän jouhevuutta. Jäin sitten samalla vaivalla kahdelle tunnille, toisella tehtiin sitten temppuja aika nopeeseen tahtiin. Ja kummallaki tunnilla kaikilla muilla oli korkkarit. Floorworkkiin ne sopi ihan ok, mutta vähän sääliks kävi ku tytöt yrittää opetella juttuja, mitä ne ei osaa ja ne kengät ei selvästikään oikein siinä auta, eikä auttanu oikeen ohjaajakaan.

Exotic Dance Central

Tuntia ennen kulutin aikaani kulman takana seksimuseossa, sinne ne ohjaajat mua suositteli menemään kun olin niin etuajassa. Pieni ja välissä vähän turha, mutta paikoitellen jännä ja hauska kokoelma. Siellä oli myös ikuistettu tarina homonekrofiiliankasta. Ensin se ankka oli jahdannu toista ankkaa aikomuksenaan raiskata tämä, mikä on kuulemma tyypillistä sille ankkarodulle. Sitten se uhriankka osu seinään ja kuoli ja jahtaaja-ankka kävi siihen sit käsiks kuoleman jälkeen. Kaunista, ankkojen salattu pimeä puoli.

Kuulemma delfiinit voi tehä sen ilma-aukkoon. Oonpä nyt tämänki tiedon verran viisaampi.

Kolmantena päivänä huomasin, että aamuvetkuilusta alkaa tulla tapa. Sandy lähti perjantaina lomalle, joten sain pitää kämpän täysin itselläni loppuaikani. Siitä alkoikin sitten tuntua melkein kuin asuisi New Yorkissa. Oma kämppä, omat harrastukset, koska kävin joka päivä tankotunnilla ja aloin päästä siitä metrostakin jyvälle. Kolmantena päivänä kuljin metrossa itsenäisemmin ilman reittiopasta ja pääsin jopa jonnekin. Kotimatka päivän riennoista menikin sitten ihan käelleen kun junaan astui niin lihavia ihmisiä, etten mahtunut niiden ohi pois junasta ja menin yhden pysäkin yli. Se tarkoittaa monta korttelia, eikä tullu sopivaa junaa takaisin toiseen suuntaan. Koko metro on kyllä niin karu paikka että huh huh, hirveen likanen, kuuma, synkkä ja rottiaki hyppii siellä täällä. Sillä kuitenkin pääsee liikkumaan, joten mikäpä siinä. Aiemmin olin ajatellut, että Helsingin rautatieaseman vessakassa on ehkä maailman ankein työpaikka, mutta nähtyäni työntekijöitä Nykin metrossa annan tämän kunnian heille.

Sisään

Korttijono

Metalliboksiin

Jammaillaan

Pääseekö tästä vankilasta uloski? Alcatrazki oli viihtysämpi mesta..

Paikallinen "pikku" asukki, jötkälerotta

Tän päivän turistikohteina oli Wall Street ja 9/11 Memorial, jonne jo kovaa vauhtia rakennellaan uusia pilvenpiirtäjiä. Sitten kävelin Brooklynin sillalla. Päivän tankotuntina oli aika lihaksikkaan miehen vetämä PowerPole, jossa oli kyllä vääntöä ja kääntöä. Huh huh. Ostin 3 kerran sarjaliput Body&Polelle, ja verrattuna edelliseen studioon eron huomasi jo sisään astuessa. Naissikspäkit hyppi silmille jo ovelta ja meno oli ihan toisenlaista.

Brooklyn Bridge

Neljäntenä päivänä odottelin kämpillä siihen asti, että lähdin tankobalettitunnille. Seki oli ihan jännä tunti, en ehkä siellä jaksaisi monesti käydä, se oli kuitenkin niin kovin kovin balettia. Tunnin jälkeen käppäilin sitten Empire State Buildingille, hetken mielijohteesta, kun se sattui siinä lähettyvillä olemaan. En voinu aavistaa sitä jonon määrää. Mulla oli illaksi varattu liput Leijonakuningasmusikaaliin ja alkoi jo pelottaa ehtiikö sinne ollenkaan vai meneekö monen tunnin jonottelu hukkaan. Jonotin vähän päälle 2 tuntia ja just ku olin pääsemässä ylös ilmotetaan että sateen takia näkyvyys on nolla. Siinä miettiessä mitä teen se vähän parani ja päätin käyttää lippuni, en aio jonottaa enää uudestaankaan. Ylhäällä odotti sitten sateinen ja sumuinen Manhattan. Jeeees, olipa sen arvosta sitten, mokomaki. Sen kerran ku lähin oikeisiin turistikohteisiin niin heti alkoi kyrpiä siellä ihmismassan seassa. Räpsäsin kuvat ja riensin teatterille, ja olihan se aika muikea se Jellonakuningas. Yhäkin hirveän suosittu, vaikka se on pyöriny monta vuotta, mutta niin hirveen hyvin tehty. Ai ai... Times Squaren yössä pyörin hetken, mutta iiiihan liikaa ihmisiä mun makuun.

Vähänks niingu ihqudaa, tälläki turistilla kiinnostaa...

Times Square 

Tunkunen Times Square

Tää hottis on kuulemma vuosia pyöriny Times Squarella

Toisin ku eräät, jotkut oli pukeutunu

Vikana päivänä kimpoilin sitten pitkin seiniä ja nörttigasmeilin Museum of Natural Historyssa eli luonnontieteellisen historian museossa. Kaikki löytyi maaperästä täytettyihin eläimiin, ihmiskansoihin ja dinosaurusten luihin. T-Rexin luut siellä kans komeili esillä. Iiiihan mahtava paikka, väsähdin ihan täysillä ja tuli jo ihan pakko mennä sieltä pois ennen ku tuuperrun sinne kokonaan.

Nää on täytettyjä eläimiä vitriineissä

Muilaki ku mulla väsytti

Tässä on se manaatti, jos jäi epäselväksi Miami-postauksesta. Peruna räpylöillä.

T-Rex

Illan tankotuntiopena oli America's Got Talentissa muutama vuosi sitten esiintynyt miestankotanssija Steven Retchless, joka tanssii naisellisemmin kuin moni nainen ja korkkarit jalassa. Hirveen mukava tyyppi ja olihan se aika hauska tunti. Tap that ass, yeah! :D Tanssittiin ja mulla oli nyt sitten paikallisen tyylin kokeilua varten ekaa kertaa ikinä jalassa korkkarit, lainasin ne Sandyltä. En usko että siitä mun juttu tulee, sen verran nättinä pidän ihan vaan ojennettua nilkkaa, mutta ihan hauska kokeilla sitäki. Steven teki jonku taikatempun kun harjoteltiin polvipidosta pyörähtämistä, oon aina osannu pyörähtää mutta se jäi aina kovin lyhyeksi, ja nyt se jotain musta väänsi ja yhtäkkiä tuli niin kovat vauhdit että ihanhan se pelotti :D Musiikki tuli Stevenin puhelimesta ja yhtäkkiä musiikki muuttui puheluksi, kun Stevenin äiti soitti. Luokka tervehti äitiä ja Steven siinä selitteli äitylilleen sulosesti, että nyt on vähän tunti kesken. Äiti siinä oli ihan että ajjaaa, love you sweetheeart ja pisti puhelun kii. Hempeetä :P

Steven

Central Parkkia

Central Parkista

Seuraavana aamuna jätin sitten Nykin viikoksi taakseni, kun lähden tsekkaan Washingtonin, Niagaran putoukset ja Chicagon, mutta tulen takaisin pariksi päiväksi Saran ja Ulpun kanssa ja sitten lennän kotiin. New York on tosi jees mesta. Ja näkemistäkin vielä jäi. Lihakset kiitteli kun pääsi bussikiertueelle, neljänä päivänä 5 tankotuntia tuntu olevan aika tiukka setti.

Hallintorakennuksia

New Yorkin pörssi Wall Streetillä

Wall Street härkä

Härän PR-puoli

mäggärin kiinaversio