Uudet tuulet!

Terppa vaan kaikille!

Vaihtoblogin lyhyt henkiinherääminen! Vuosi vaihtui ja kevät alkaa, ja tasan vuosi sitten olinkin jo Teksasissa. Palattuani Suomeen jäin pohtimaan uuden blogin perustamista, mutta tarvitsin muhimisaikaa puolisen vuotta, kunnes nyt tartuin sitten tuumasta toimeen. Minulla oli täällä vaihtoblogin puolella niin ihania lukijoita, että ajattelin käydä toivottamassa teidät tervetulleiksi seuraamaan myös uutta blogiani.

http://monkeytimezh.blogspot.fi

Tämä Teksas-blogi oli vaihtoblogiksi varsin kehuttu ja sekin kannusti uuden tekemisessä, kun tuntui ettei sitä ihan niin huonosti ole tuota naputtelua hoitanut. Ennen kaikkea kaipasin kuitenkin sitä itse blogin tekemistä, ja senpä vuoksi tuo uusi on nyt syntynyt. Toistaiseksi se on vähän päämäärätiedoton, mutta ajan kanssa tulee luultavasti sisältämään ainakin fifty-fifty asiaa treenaamisestani eli tankotanssista ja muusta terveyskäyttäytymisestäni. Toisen puolen sisällöstä täytän sitten jollain humpuukilla :D Etsin vielä siis hieman tyyliäni, mutta hauskuuden pyrin säilyttämään. Nyt se on ollut vähän asiapitoisempi, mutta eiköhän se tästä vielä :)

Eli: http://monkeytimezh.blogspot.fi

Tervetuloa :)

ps. muistelen vaihtoani erittäin suurella lämmöllä ja olen koutsannut uusia Baylorin lähtijöitä. Oli se vaan hienoa aikaa :)

"...Sun Suomineitos oon, Kotkasta Kuusamoon...!"

Suomineito kotiutui. Lentokoneesta heti ensimmäinen havainto oli joku kuivahtaneen olonen koivu lentokentällä, mutta koivu mikä koivu! Lentokentällä tyksin ku ihmiset oli niin kivoja, olin vähän pelännyt että suomalaisten jurotus pirteiden jenkkien jälkeen tuntuisi kalskealta. Pistorasiat oli taas pyöreitä, vessanpöntöt kultakalamaljojen sijaan kuin loputtomia kanjoneita ja joka puolella on hiljaista kuin kirjastossa, myös siellä vessassa. Suomalaiset on myös ihanan loogisia, ekaa kertaa koko reissun aikana lentokoneetkin täytettiin ensin peräpäästä alkaen. Kraanavettä saattoi juoda ja perunaa (ynh...) on taas tarjolla joka aterialle.

Kotiinpaluu maistui aika makealta, lentokoneessa en taaskaan nukkunut mutta kylläpä Suomen päässä väsytti kun jäi välistä sekä Jenkkien että Suomen yö ja koko päivä piti valvoa että pääsee heti ihmisten rytmiin kiinni. Lentelin Ouluun ja äiti ja iskä oli siellä vastassa, eli niin kuin moni muukin vaihtari, minäkin kirmasin heti ekaksi äitin helmoihin, eli nokka kohti Kuusamoa.

Äiti ja iskä Baylor Bear paidoissa

Ensin se vaikutti siltä, että voin pyllistää sille kuuluisalle jet laakille, kun eka yö meni varsin loistavasti. Seuraavat yöt ei sitten niin mallikkaasti menneetkään, Kuusamon yötön yö (päivän pituus kesäkuun alussa vaivaiset 22,5h) näytti mahtinsa ja siinä oli melatoniinit vähän hakusessa eli uni tuli 3-4 aikaan yöllä. Mutta on se vaan kaunis, se yötön yö. Ja koko Suomi, niin vehreä ja ne järvet...

Yöllinen näkymä mun huoneesta mummolasta

Oma tietokone, macbookkini, tuntui ihan hervottoman kokoiselta (15") kun ehti tottua miniläppäriin (10"). Oma kissa, Awa tai tuttavallisemmin Pottu, oli myös ihana nähdä, tai sehän se ykkösasia oli mitä kaipasin. Odotin sen olevan tosi vihainen mulle sen hylkäämisestä, ja niinhän se lopulta olikin ja meni pari päivää että se alentui itse tulemaan hakemaan rapsutuksia. Ihan rennostihan tuolla on silti mennyt, ei se näytä kovin traumatisoituneelta.

Kiltisti odotellaan että ukki leikkaa lohta

Pottuki tahtoo vintille. Kuvassa myös kissan kesäruokapöytä,  raksuja, vettä ja Lapin Kultaa.

Mummon kanssa pääsin huristamaan meiän Micralla Käylän Saleen. Elämä Kuusamon syrjäkylillä on aika verkkaista ja pientä, periaatteessa tekemistä on paljonkin mutta kaikki liittyy jollain tapaa luontoon tai kotipiirin hääräilyihin. Rentoa meininkiä, tai sitten niska limassa vääntämistä. Käylä on sivukyläksi viriili, oma kauppa, pankki, koulu, tanssilava, kirkko, vieressä iso luonnonpuisto (Oulanka) ja omat kosket joista lähtee paljon koskenlaskuveneitä.  Nyt lähdin mummolle sitten kuskiksi sinne kauppaan, äiti oli mummolle vakuuttanut että ku on se tyttö siellä ameriikassaki ajanu ni kyllä se nyt Käylään. Mummo vielä varoitteli matkan alussa, että tie on sitten vilkas. Vastaan tuli 2 poroa ja 4 autoa, joista 3 letkassa. Todettiin mummon kanssa, että ruuhkahan siinä oli meneillään. Vaihdoin radiokanavaa Kajaukselta (paikallinen iskelmäkanava) Novalle ja mummo säikähti että nyt minä sen sekoitin, mutta totesi sitten että eiku täältähän tulee hyvää musiikkia ja vähän siinä kulmiani kohottelin kun Apulannan uusin biisi siinä oli alkamassa. Ja nyt muistinkin, että unohdin vaihtaa sen takaisin, nyt saa mummo taas todisteen että sekaisinhan se meni...

Käylän Mahtava Sale

Kaksi unikekoa, mummo ja Pottu

Kaupassa sai ostaa taas omia tuotteita, ja teinpä löytöjäkin eli kevään aikana kauppoihin oli ilmaantunut uutta kreikkalaista jogurttia ja munanvalkuaisia tölkissä. Ja cittarit on ottaneet jenkkituotteita valikoimiinsa, eli eipä tartte sitten olla ilman peanut butteria tai pannareita. Juhannuksena yritin tehdä Jell'o-shotteja, mutta enpäs osannut, nesteeksi jäivät. Ruokakaupassa olin silti ihan pihalla jonkun aikaa, ennen kuin alkoi taas muistaa mitä sitä yleensä syö.

Katsaus jenkkiherkkuihin

Tarvitseeko sanoakaan, mutta aikamoista zombeilua oli siis siinä heti kotiin tullessa. Mutta ihanhan sitä kotiutu kun jo sen Kuusamon pätkän päätteeksi äitin kanssa ehdittiin riitelemään. Se oli odottanut mun paluulta jotain erityistä hienoutta kun taas itse olin odottanut lähinnä sitä että saa vihdoin istua alas ja olla tekemättä mitään eli kaipasin todellakin sitä sohva-aikaa, mutta äiti kaipasi multa enemmän interaktiivisuutta.

Kaverrrriiiiitttt!

Jyväskylän kämpille oli kiva palata, vaikka kestikin pari viikkoa että sain pistettyä vaatteet kaappiin jne. Kaaos seurasi mun perässä muutoin siistiin kämppään. Kaveri oli unohtanut käydä kastelemassa mun kukkia, joista osa sitten kuoli pois. Sen sijaan istutin ruukkuun urhean pikkuisen punasipulin, joka alkoi itää sipulipussissa. Et nythän tässä on jopa puutarha omassa opiskelijayksiössä! Yksiössä, joka hajoilee taas tuttuun tapaan joka suunnasta. Just ku sain ison kauppareissun päätteeksi jääkaapin täyteen se otti ja hajos ollessani poissa pari päivää ja koko sisus pilaantui. Mutta sainpas uuden karheen kaapin tilalle, kannattaa asua yhteisöasunnossa! Ja kavereista puheenollen, ah että niitä on ollu ihana nähdä ja kuulla kaikki kuulumiset!

Juhannuksen naamiaisten ilme. World of Warcraft Night Elf.

Syömisestä tuleekin mieleen se kaikista katkerin seikka. Tämä vaihtokilojen kertyminen. Kaikki manasi julmaa kohtaloa Teksasin uppopaistopöydissä, mutta siitäpä selvisin muutaman kilon laihtumisella ja kuukauden reissun jälkeenkin olin vielä kilon voitolla. Teksasissa tulin napanneeksi teinipeilikuvan itsestäni ja siinä alkoi vatsalihakset jo erottua. Mutta! Ei kukaan sitten varoittanut näistä Suomikiloista! Alkoko ees karkki taas vähän maistua, kaksin käsin vedin suklaata ja salmiakkia ja koukkuun kun taas jäin niin että napsahti niin sehän on maistunut sen jälkeenkin. Nyt yritän tässä saada hommaa taas kuriin, pikku hiljaa. Liikuntarytmiä ei ole nimeksikään ja useammin kuin suunniteltu liikunta onnistuu niin se epäonnistuu sen takia, että tulee jotain yllättäviä kesämenoja tai sosiaalistumisia. Lopputulema on se, että kuukausi Suomessa on lihottanut mua 4 kiloa. 4. vitun. kiloa. Nuf said. Ilmeisesti kroppa luulee, että pitkän huonolla karkilla elämisen jälkeen ei ole mitään takeita tämän laatukarkin saannin tasaisuudesta, joten on turvallisinta varastoida se kaikki mitä nyt saa. Ei ees haittaa että sataa vettä koko kesän, kyllä tää rantahylje pitää ihan mielellään vaatteet päällä :D Ja vähän kylmä tää Suomen kesä Jenkkien jälkeen muutenki, by the way.

Äiti puunaa mökkiä

Paikalliselle tankostudiolle otin jäsenyyden, ja jottei raha menisi hukkaan niin siellä pyrin käymään tasaisesti, mutta kaikki muu on aina vähän hakemista. Nyt on oma tanko myös pystytetty, uusi hieno titaanikultsi on pystyssä ja voeh poijjaat ku se tuntuu kivalta sen Carmen Electran jälkeen! Pyöriiki ja kaikkee! Tankotunneilla on tuntunut hieman hassulta alkuun, kun ihmisillä on pitkät housut jalassa niin pitkään, kunnes niistä on pakko luopua. Jenkeissä kun tottu siihen, että tunneilla muut on bikineissä ja korkkareissa. Oli melkein hävytön olo kun olin sitten Suomessa lyhyissä shortseissa. Sinänsä varsin hassua, kun tuli jopa semmonen olo siis, että pitää peitellä jotain ja hävetä ehkä itsessään jotain. Just ku oli tottunu siihen, että lajiin vaan kuuluu vähäpukeisuus ja se on ihan sama miltä ne jalat näyttää, se on sivuseikka.

Kotijumppastudio

Uutispimento puolelta vuodelta tulee aina välillä esiin, mutta nyt näyttäisi siltä, että olen missannut lähinnä uusimmat idols yms voittajat. Salkkaritkin on digiboksi nauhoittanut kevään ajan (oi kyllä!) ja nyt sitten pikkuhiljaa olen katsellut vähemmäksi niitä rapiaa sataa jaksoa, samalla jotain muutakin tehden ettei ihan lähde järki. Kesän päätin jo aikaa sitten olla työttömänä, rahat on huvenneet mutta ensi kesäksi pitäisi valmistua niin miksipä en nauttisi vapaudestani vielä kun se on mahdollista. Ja kyllä tässä vähän laiskistumaan meinaa päästäkin, ynh vaan sitten kun pitää elokuussa yksi pitkä essee vääntää...

Kesällä voi kuitenkin tehdä kaikkea muutakin kivaa, herättelin itseni mm maalaamaan. Ehdin tässä käydä jo toistamiseen Kuusamossa ja siellä kävin lyhyen akryylikurssin. Ja äitikin sai vastinetta toiveilleen kun en niin väsynyt ollut.

Mutta kyllä suomalaisissa silti semmonen tietty tökeryys selkeesti on. Yksi on se, että kun teksasilainen pyysi anteeksi ohittaessaan sinut usean metrin päästä, suomalainen ei yleensä edes vaivaudu väistämään jos seisoo edessäsi. Kiertelin itse isojen laukkujen kanssa ihmisiä kentillä ja asemilla, kun ne ilmeisesti itse katsovat, että kyllähän tuosta mahtuu, sen sijaan että itse ottaisivat askeleen taaksepäin. Tätä ei koskaan huomaisi jos ei ole Suomesta pois. Hiuksista sain Jenkeissä päivittäin kehuja useamman kerran, koko Suomessa olon aikana niitä on tullut pari kertaa. Ei sillä että pakko olisikaan, mutta suomalainen ei vaan yleensä kehu toista, eikä sen puoleen osaa ottaa kehuja vastaan. Se on oikeastaan tosi ärsyttävää, eihän se itseltä ole pois jos toinen on saanut jotain kivaa, eli itsetuntoa ja toisten olon mukavaksi tekemistä kaipaisin. Toisaalta Suomessa tuntee itsensä nuoreksi, 25v naisen ei vielä ole mikään kiire naimisiin tai lapsia tekemään. Ah, kun ei tunne itseään jo vanhentuneeksi!

Kesäjuhlia

Facebookki lihoi usealla uudella tuttavuudella, joista jossain vaiheessa poistanen ne ihmiset, joiden kanssa en varsinaisesti pyörinyt. Koreankieliset statuspäivitykset esim ei niin hirveästi lämmitä. Osa taas on varsin huvittavia, hämmentävää kun joka päivä tulee uskonnollisia Jumala-ylistyksiä ja rukouspyyntöjä statuksissa ja eilen se yksi homopoika ilmoitti menevänsä nenäleikkaukseen, koska se on vaan niin iso! Eihän tällaisia väripilkkuja vaan voi poistaa!

Tuliaisia itselleni: 30 haalarimerkkiä ja kasa t-paitoja

Tän pitkän ja viivästyneen sepustuksen päätteeksi haluankin sitten hyvästellä blogin ja kiittää kaikkia lukijoita. Blogia oli tosi kiva kirjottaa ja olen jopa hieman harkinnut sellaista vapaa-ajan blogia, jota päivittelisin sillon tällön ihan vaan tän tekstien väkertämisen ilosta. Pelkästään omasta elämästä raportoiminen tuntus jotenkin liian narsistiselta, joten jotain muuta siinä pitäs myös olla. Olen kauhean otettu, kun vaihtoblogit ei yleensä ole kovin suosittuja, mutta omaani luki jopa ihmisiä joita en tunne. Katseluja tulee joka päivä lisää parisenkymmentä, vaikken tätä enää aktiivisesti päivitäkään ja yhteensä niitä ollut jotain viisi ja puolituhatta. Suosituin stoori oli ylivoimaisesti tankotanssipostaus, jota on katseltu kohta 400 kertaa. Seuraavaksi kiinnosti spring break jutut, missä on bikinikuvia ja kolmanneksi strippiklubijuttu. Kyllä ne ihmiset tietää, mikä on hyvää ja mielenkiintosta :D Mutta siis, kiitos kaikille, tämä oli suuri ilo ja blogia tulee vielä ikävä! Siitäkin huolimatta että tän (pitkän)suomipostauksen teko kesti näin kauan...

Mummon kämppä

Hyvää kesää ja onnea tuleville vaihtareille (teille tiedoksi, matkavinkit edellisessä postauksessa) !!

Pottuaki kiinnostaa tää kävelylenkki

Testamenttini seuraavalle

Tämä postaus on tarkoitettu sinulle, joka haluat olla minä eli lähteä vaihtoon Bayloriin, Teksasin tai minne tahansa Jenkkeihin. Yritän tässä vuodattaa viisauttani seuraavalle lähtijäpolvelle, sen mukaan mitä muistan tässä enää.

Matkavinkit

Mitenhän tänkin hienosti ruttaisi kasaan. Kirjoitin jo kerran hyvän pakkauslistan, mutta unohdin sen tyylikkäästi tallentaa, joten tässä nyt sitten dementisempi eli vajaampi versio siitä mitä muistan. Ja nää on sit mun mielipiteitä, sinä voit toimia toisin :)

Ihan ensinnäkin, unohda se Baylorin sairasvakuutus, älyttömän kallis ja se ei silti korvaa kaikkia terveyskulujasi jos joudut lääkärissä käymään. Sen sijaan pärjäät jollain nuorisovakuutuksella, itselläni oli Lähivakuutuksen nuorisovakuutus johon ostin kaksi lisäkuukautta matkustusvakuutuksen pidentämiseksi. Halvempi ja korvaa kaiken muunkin elämisen tavaroita myöten kuin vain flunssalääkkeet. En tullut tätä kuitenkaan testanneeksi, koska en onnekseni sairastanut edes sitä flunssaa.

Toisekseen, jos mahdollista saada kandidaatin paperit valmiiksi ennen lähtöä, mieti haluatko hakea maisterina vai kandina. Maisterina kurssit on parempia ja kohtelu laitoksen puolelta enemmän V.I.P. mutta mitään ylimääräisiä hupikursseja kuten liikuntaa et saa käydä, mikä taas kandina on sallittua.

Liity Finnairin kanta-asiakkaaksi, mikä olikaan palvelun nimi, että alat kerryttää lentomaileja. Saat mailit myös American Airlinesilta ja Unitedilta ja vaikka miltä muulta yhtiöltä sille samalle tilille.

Jyväskylässä halvat passi- ja viisumikuvat saa Minimanissa olevasta kuvaamosta. Siis oikeesti puolet halvemmat ku keskustasta.

Sanomattakin selvää, että suosittelen asuntola-asumista eli true Jenkki experienssiä. Rohkeesti vaan.

Voit hankkia ajokortin joko kansainvälisen ajokortin, tai niin kuin minä ja pelkän englanninkielisen käännöksen, joka omalla kohdalla riitti mainiosti. Helppo hommata ja halvempikin. Eli TÄSTÄ sen saat.

Kun pakkaat vaihtoa varten:

• Iso laukku ja jätä väljäyttä.
• Omat lempparikosmetiikat, Waco ei ole ostosparatiisi ja jos tahdot tuotteesi tekevän jotain tiettyjä temppuja, älä oleta löytäväsi ensimmäisellä viikolla superhienoja korvikkeita vanhoille tuotteillesi.
• Vajaat pullot tiettyjä kosmetiikkoja. Painon optimoimiseksi kuvittele paljonko mitäkin tarttet, jotta sitten paluumatkan lähestyessä tavara loppuu ja näin tulee tilaa uudelle tavaralle.
• Vain vaatteita, mitä oikeasti pidät, jottet ota turhaa roinaa. Bilehilevaatteita ei kovinkaan montaa, kuten todettua niin yökerhoja ei ole. Kivojen vaatteiden lisäksi:
• Vanhoja rytkyjä. Itselleni vanhat venyneet farkut toimivat rentoina mutta asiallisina lentomatkustuksessa ja myöhemmin ryömin niillä luolastossa ja ratsastamaankin ne käy. Samaa koskee vanhoja talvikenkiäni. Joulu-helmikuussa voi sataa lunta, mutta ei niin etteikö niistä asiallisilla lenkkareilla selviäisi. Itsellä oli kuitenki varuilta vanhat kengät. Vanha takkikin voisi toimia. Ideana siis hylätä vaihdon päätteeksi nämä vanhat rytkyt ja säästää kivempia vaatteita likaantumiselta jos päätät harrastaa jotain jännää. Jotkut on myös tuoneet omat lakanat ja pyyhkeet, jotka myös hylätään, jos mennessä on laukuissa tilaa niille.
• Koska tosiaan on kylmä marras-helmikuussa, et sentäs pipoa tarvinne mutta jotain syyskeleissä toimivaa asustetta tai kuten minä, eli kerrospukeutumalla nahkatakin alle.
• Pue päällesi raskaimmat ja isoimmat kuteesi lentomatkalle, sinua ei sentään koneeseen mentäessä punnita.
• Salmiakkia? Suklaata? Ota jotain kivaa maistiaista uusille kavereillesi ja näytä kuvia kotoasi tietokoneelta.
• Itse tykkäsin elellä miniläppärillä. Painoa kilo ja kokoa 10tuumaa. Mahtuu jopa käsilaukkuun. Halvimmat löytyy Verkkokauppa.comista.

Kun olet paikan päällä:

• Amazon.com! Nettishoppailun luvattu valtakunta. Kaikki, mitä olet aina halunnut mutta ei Suomesta löydy tai on kallista. Opiskelijoille ilmainen 6kk Prime-jäsenyys.
• Osta toinen iso matkalaukku ostoksiasi varten. Lentokoneeseen saat tuoda ne molemmat, mutta jos reissaat ja haluat lähettää laukkusi Suomeen pois tieltä, käytä USPS eli postia. Ja siellä on suhteessa
• halvempaa lähettää iso 30kg laukku kuin muutama pieni.
• Nainen. Victoria's Secret. Nuf said.
• Walmartissa on kaikki. Osta täältä sadevaatteet ja mitä tahansa tarvitset, lakanat, keittiövälineet jos kämppiksillä ei ole jne. 
• Jos ei ole pakko, älä osta Meal Plania. Yksittäisen aterian hinta ei laske vaikka valitsisit minkä suunnitelman ja maksaa voi erikseen ruokalan kassalla. Ja vie myös kotiin, kerta maksat mansikoita yhdestä ateriasta. 
• Jos kaipaat jotain terveyskikkailuja, niin kokeile tilata netistä iHerbistä kivoja juttuja. Tuosta mun blogin sivusta pääset sinne kätevästi ja saat siitä alennuskoodinkin. Ja kaverini Lindan jenkkivaihtoblogista TÄSTÄ löydät muutaman jenkkiruokavinkin.

Mun rinkka ja romppeet reppureissatessa

Reissussa:

• Hyvä rinkka. Käy myös käsimatkatavaroihin, itseltäni ei koskaan edes väkisin punnittu sitä vaikka pyrinkin pitämään sen alle 8kg.
• Minikokoinen kosmetiikka ja vain välttämättömin. Shampoita jne saa täydennettyä hotelleista ja hostelleissa voi olla muiden hylkäämiä hyviä tuotteita. Käytä mielikuvitusta, hiusharjakin voi olla kokoontaitettava.
• Ei liikaa vaihtovaatteita. Itsellä oli yhdet farkut, shortsit ja caprit, alkkareita, parit rintaliivit joista toiset urheiluliivit ja muutama toppi ja muutama t-paita sekä tietty mun Alcatraz-fanipaitahuppari. Yövaatteina t-paita ja pitkät lököpöksyt, halusin vähän turvaa mahdollisten sänkyötököiden varalta eli että omat vaatteet on lakanoiden ja ihon välissä. 
• Sateen varalta mulle ainakin riitti kevyt sadetakki, jonka alle voi kerrospukeutua tarvittaessa. Sateenvarjo veisi vain tilaa ja painaisi, takki on monipuolisempi.
• Kevyet surkeat flip flopit jotta voit liikkua niillä hostelleissa ja käydä suihkussa, tällä vältellään jalkasilsaa ja kaikkea muuta mikä saa jalat vuotamaan verta jne.
• Sea to Summitilla on tosi paljon kätevää matkatavaraa, itselläni on mm niiden Spork eli lusikka-haarukka sekä mikropyyhe, joka on tosi ohut ja pieni mutta imee ku sieni. Näitä saat Amazonista.

Voe tokkiinsa, ja nyt eiku hyvvää matkaa vaan :)

Ja bonusvinkkinä. Pidä blogia, tämä oli yllättävän hauskaa ja tästä sai itelle tosi kivan päiväkirjan muistoksi. Kattelen nyt, että teettäisin kuvakirjan joko pelkistä kuvista ja niiden teksteistä, tai sitten koko blogista vaan copy-pasteemalla. Mikäs sen herkullisempi muisto :)

New York revanssi ja end of the line

Viimeinen setti, toinen keikka Nykissä. Tällä kertaa kera Saran ja Ulpun ja yövyin hostellissa, joka on jälleen kerran hyväksi todettu HI-hostel. Ja tuntu aika jees ton Chicagon yhden yön kokeilun jälkeen. Kyllä se vaan on niin ettei hyvää kannata pettää, pitäs vaan pysyä uskollisena alkuperäiselle.

Downtown risteilyltä

Brooklyn Bridge risteilyltä

Teemaa mukaillen jälleen kerran hirveän väsyneenä luikahdin kaupungista toiseen. Mutta eipä se väsymys sitten haitannut, kun Nykissä tuli jälleen hyvä mieli. Oli myös hauskaa, miten tottuneesti puikahdin bussiin ja vaikka tällä kertaa ajettiin koko Harlemin läpi, toiselle puolelle Central Parkia, sen sijaan, että olisin puolivälissä jäänyt pois ja vaihtanut metroon, oli aika chilli ja luottavainen olo. Taas kerran odottelin hostelilla Saraa ja Ulpua, jotka ei kylläkään siellä yöpyneet. Käytiin sitten kävelemässä Central Parkin yläosaa ja Upper East Sidea.

Central Park

Central Park 

Cutiepie!

Nykin osuus oli pitkälti mun suunnittelema sen pohjalta, mitä multa jäi kokematta viime kerralla ja mihin oli vielä liput käyttämättä CityPassissa. Toisena päivänä mentiin ensin Modernin Taiteen Museoon ja sadepäivänä sama ajatus oli monella muullakin. Ei tuo moderni taide ole oikeen meikäläisen heiniä, menee niin yli hilseen. Oon tästä joskus sanonut kavereille, ja vastauksena tuli että ei noin voi sanoa kun se on niin monipuolista, se ois vähän sama ku sanois että ei tykkää ruuasta, kun sitäkin on niin monenlaista. No nyt on käyty läpi viis kerrosta maailman huippuja moderneja taideteoksia, joko nyt saa sanoa, että ei tää oo silti mun juttu? Totuuden myönnettäköön, että tykkäsin silti joistain teoksista, mutta ne olikin sitten niitä jotka lähenteli perinteistä maalaustaidetta. Esillä oli Claude Monet'ta ja Vincent Van Goghia, ja niistä tykkäsin. Mutta jotenki vaikea tajuta miten joku vaate ihan normaalissa hengarissa tai vanhat kärryt ois ihan museoon asti taidetta. Siitä tykkään, jos takana on joku hieno ajatus, mutta siitä taas en, jos joku näyttää siltä ettei siitä erota onko se lapsen tekemä vai onko joku vahingossa kaatunut maalipurkin päälle.

Claude Monet

Vincent Van Gogh ja audiolaite

mummon kärryt?

öööö...? onpas hieno? vai onko? mitä tästä kuuluu ajatella?

Eka ku näin tän ajattelin että no voi hitto, ala-asteen matikan vihko!

Sitten kuuntelin audiolaitteesta sen idean ja ihan tykkäsin. Kuvastaa ihmistä niin, että ensivilkaisulla sen kuvittelee olevan hyvin säännöllinen ja samanlainen ku muutki, mutta sitten läheltä katsottuna siinä huomaa omia pieniä eroavaisuuksia ja virheitä, jotka tekee siitä uniikin.

karkkitaidetta, tätä minäki ymmärrän, tollanen valtameri

Museon jälkeen mentiin New Yorkin koko saaren ympäri seilaavalle risteilylle. Se oli oikeestaan mun kämmi että päädyttiin 3h CircleLine-risteilylle, CityPassissa oli 2h risteily mutta en osannut lukea aikatauluja, joten maksettiin 4 dollaria lisää ja päästiin naureskelemaan että tässäpä sitten perse kuluu. Mutta sepä olikin sitten onnenkantamoinen, oli aika jees kun päästiin näkemään Harlem ja Bronx ja ylä-Manhattan, mitkä ei kuulu normiristeilyihin. Suosittelen tätä paaaaljon mieluummin kuin vaikka pelkkää Vapauden Patsas-risteilyä.

Harlem

Hudson-joki

Risteilyn jälkeen mentiin katteleen yöllistä Manhattania Rockefeller Centeriin. Olin päättänyt, että käytyäni päiväsaikaan Empire Statella, Rockefelleriin kivutaan pimeällä. Ja voe mamma, olipa makeet maisemat!

Makeeta oli kyllä muutenkin. Pyydän anteeksi mieslukijoilta jos tää on too much information, mutta olin reissuni ajaksi taktikoinu menkkojani niin ettei moisesta tartte kärsiä eli siirrelly niitä, ja nyt taktikoin ne alkavaksi niin, ettei paluulennolla niitä ole mutta koto-Kuusamossa olis. Ja tässä niitä odotellessa iski aivan tajuttomat makeanhimot ja mätin viimeset viis päivää reissusta ihan hillittömästi karkkia ja jätskiä ja mitä vaan käsiinsä sai. Toisaalta tähän vaikutti sekin, että viimeset matkapäivät meni tän kalorinsaannin kannalta vähän hällä väliä, piti tunkea suuhun jenkkiherkkuja vielä ku ehti. Se vaan että ne karkit ei edelleenkään oo kovin hyviä täällä, mut jollain sitä himoa oli lievitettävä.

Rockefeller Center

Rockefeller Center

Hostellille palasin sitten nopsaan vähän tsekkaileen mitkä tavarat ansaitsee tulla messissä Suomeen, mutta kaikki muut oli nukkumassa niin enpä sitten oikeen ehtiny muuta ajatella ku että ne housut heitin roskiin, joita olin niin rakkaudella Niagaralla ommellut. Aamulla sitten reppu selkään ja lähdin Metropolitan museoon, jossa on taidetta jostain Egyptin ajalta asti. Tai siis olisin mennyt, mutta eipä ne mua sinne hyväksyneet. Mun reppu oli niille liikaa, eikä niillä ole narikoita kuulemma. Löysin koululaisille ja lastenvaunuilla tarkotetun ison narikan, mutta sinne ne ei sitä ottaneet myöskään. Nyrpeä henkilökunta vaan sanoi, että jätä katukaupustelijalle johonki kojuun. Kiitos vaan. Sara ja Ulpu ehti jo sisään, ja kävin lopulta kysymässä kaikki lähitalot ja ne kaupustelijatkin, eikä kukaan sitä ottanut. Jenkit ei oikeen auta tämmösissä asioissa, ei kukaan halua ottaa rankkujen pelossa toisten tavaraa kontolleen, ja 9/11 jälkeen jokainen laukku on potentiaalinen pommi. Melkeen harmitti ku ei nyt ollu sitä pommia siellä repussa.

Rockefeller Center

Rockefeller Center

Sara kävi siinä portailla sanomassa moikka ja vaihdeltiin parit tavarat ja läksin sitten tallustamaan 30 korttelinväliä kohti metroa, jolla pääsee JFK:lle. Matkalla näkyi sitten se hienompi Upper East Side superkalleine liikkeineen ja pysähdyin pikkuiseen kahvilaan vähän ottamaan lepiä. Kentälle mentäessä tutustuin jenkkimiesparivaljakkoon, jotka lähti Eurooppaan reilaamaan. Ne oli ihanan pihalla, opastin niitä metrossa ja kentälläki ne oli vaan että ajjaaa, täälläkö on jotain terminaalejaki!

Trump Tower

Oli hieman tunteikas olo kun kävelin Finnairin tiskille, hymy perseessä tein check-inin, suostuin pistämään repun ruumaan ja söin jäähyväisateriaksi mäkkäristä Big Macin, se ku oli musta niin osuva valinta. Sit vähän kämmäsin, ku mun ois pitäny lähettää se älypuhelin takas mammalle, mutta ku koko kentällä ei ole postilaatikoita (niin uskomatonta ku se olikin), niin puhelin lähti sitten tutustumaan Suomeen. Finskin kone oli kyllä aivan mahtava. Avara ja jokaisella omat telkkuruudut, joilla pysty katteleen sarjoja, leffoja ja pelaamaan pelejä tai seuraamaan livekamerasta koneen nokasta miltä yläilmoissa näyttää.

Reissu oli ihana, mutta kotiin oli ihana lähteä :)